perjantai 17. tammikuuta 2014

Ranskalaiset vs. britit

Minua on aina huvittanut ranskalaisten ja brittien keskinäinen kilpailu ja sanasota, kumpikaan ei tunnu tajuavan toista ja molemmilla menee hermot sen takia. Jotenkin ranskalaisten ja brittien välinen kisailu on ainakin kauempaa katsottuna paljon tervehenkisempää, kuin suomalaisten kisailu naapurimaiden kanssa.

Venäläisiä vihataan, ruotsalaisia kohtaan meillä on vakavia alemmuuskomplekseja, Viroa pidetään suomalaisten omana sikailuprovinssina ja muistaakohan edes kukaan, että meillä on yhteistä rajaa Norjan kanssa. Siis minkä Norjan?

Ja sitten, pakollinen puolustuspuhe: niin niin, on totta, etteivät kaikki suomalaiset vihaa venäläisiä. Esimerkiksi minä en vihaa, olen vaivautunut opettelemaan heidän kieltään ja opiskelemaan kulttuuria. Mutta hyvänen aika sentään, kuinka halveksivasti suurin osa kansastamme heistä puhuu! Toisaalta ihan ymmärrettävää, ihminen vihaa tuntematonta ja sen ainakin voi sanoa, ettei suurin osa suomalaisista tiedä yhtään mitään venäläisestä kulttuurista! Ja nimenomaan kulttuurieroista (ja kielimuurista) ne suurimmat ristiriidat kansalaisten kohtaamisten väliin tulevat.
     
Osa suomalaisista selvästi tuntee huonommuutta ruotsalaisten rinnalla, siitä oireina mm. välitön ujellus kotimaisessa mediassa, jos ruotsalaiset erehtyvät edes jotakin suomalaisista omassa mediassaan kirjoittamaan. Minun tuntemuksieni mukaan ruotsalaiset suhtautuvat meihin rapakon takana sijaitseviin naapureihinsa isoveljellisen kiusoittelevasti, mutta suurin osa jengistä ottaa täällä kaiken tosissaan ja kirjaimellisesti. Härremungyyd jos meistä kirjoittavat jotakin, ajetaan autolla Haaparantaan ja poltetaan pari Ruotsin lippua tai kohdattaessa haukutaan homoksi. Enkä jaksa enää yhtään pakkoruotsikeskustelua, mistä muusta asiasta täällä viitsitään otsikoida mediassa yhtä paljon? Itseäni ruotsin opinnot eivät ole koskaan kaduttaneet tai haitanneet. Mutta minähän olenkin kieli-ihmisiä eli paha mennä sähkömiehen tai yritysjohtajan näkökulmasta mitään sanomaan. Jåå, näin se homma toimii.

Virolaiset? Maarajaa meillä ei heidän kanssaan olekaan, mutta jösses, kuinka hyvät laivayhteydet. Paatti toisensa perään suuntaa päivittäin Helsingistä kohti Tallinnan satamaa, kyydissä vuorosta riippuen hirvittävät määrät halvan alkoholin perässä Viroon rynnistävää suomalaisturrea. Joo joo, eivät kaikki tosiaankaan alkoholin perässä sinne mene, mutta minun kokemusteni mukaan juuri tuo porukka on noilla laivoilla yliedustettuina, johtuneeko sitten heidän aiheuttamasta metakastaan vai mistä. Sanon vaan, että tuota meininkiä on tosi surullista katsella. Jos rauhaisampaa menoa hakee, kannattaa matkapäiviksi valita sellaiset päivät, että rymyjengi on jo joutunut palaamaan takaisin sorvin ääreen. 

Ja Norja? Mikä Norja? Rajanaapuri? Mistä kohti? Jep, rikkaita ovat, öljyä riittää ja sillä tavalla. Norjalaiset ovat siis taatusti onnekkaimpia Suomen rajanaapureita, sillä suurin osa suomalaisista ei tunnu ajattelevan heistä yhtään mitään. Satunnaisesti joku norjalainen hiihtäjä saa hiukkasen huutia suomalaislehdistössä, mutta siinä kaikki.

Ja tämän alkulässytyksen seurauksena postaan tähän kuvan, jonka piirsin aikoja sitten. Inspiraation piirrustukseen toi Stephen Clarken kirja "The Merde Factor", jonka myötä kyseisen kirjailijan muukin kirjatuotanto tuli tutuksi. Suosittelen hänen kirjojaan, esimerkiksi ranskan kieltä opiskelevat saavat tarinoiden ohessa kielikylpyä kulttuurikylvystä puhumattakaan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti